Monipuolinen leikki kehittää koiraa

Monipuolinen leikki kehittää koiraa 

Useimmat koiranomistajat leikkivät pentunsa kanssa. Monet leikkivät myös aikuisten koiriensa kanssa, mikäli nelijalkaiset tulevat tarjoamaan lelujaan yhteistä touhuhetkeä silmällä pitäen. Harrastus- tai kisakoiran kanssa leikitään usein treeneissä palkkioksi. Leikki voi olla hauskanpidon lisäksi myös tapa kehittää koiran eri ominaisuuksia, ja antaa sille valmiuksia kohdata uusi tilanteita. 
......

Parasta mitä voit tehdä koirasi kanssa, on opettaa se leikkimään kanssasi. Tämä voi kuulostaa monelle itsestään selvyydeltä, mutta tosiasiassa monet jättävät tämän loistavan motivointitavan täysin hyödyntämättä ja koiran koulutuksesta tulee pelkkää makupalojen syöttämistä. Toiset taas leikkivät paljon koiransa kanssa, mutta leikki saattaa olla kaaottista; omistajan sormet ruvella ja koira kilometrin päässä riehumassa lelunsa kanssa omistajan huudellessa epätoivoisesti ”irti” –käskyä. Ideaalileikkiminen on koiran ja omistajan välistä hauskanpitoa, jossa koira haluaa leikkiä yhdessä omistajan kanssa, eikä leikkiä vain lelulla.


Mihin leikkiminen perustuu?

Leikkiminen on koiralle saalistamista ja se perustuu saalisviettiin. Jokaisella koirarodulla on saalisviettiä, toisilla tämä ominaisuus on vain voimakkaampi kuin toisilla. Saalisviettiä ei tule sekoittaa metsästysviettiin. Metsästysviettisyys tarkoittaa sitä, että koira lähtee ajamaan riistaa pelkän hajuvanan perusteella, ilman näköärsykettä tai jatkaa saaliin jahtaamista jäljestämällä vielä senkin jälkeen, kun sillä ei ole enää näköhavaintoa saaliseläimestä. Saalisvietti puolestaan tarkoittaa sitä, että koira haluaa sännätä liikkuvan kohteen perään ja tarrata kiinni ”saaliista”, oli se sitten jänis tai omistajan kädessä heiluva rätti. 


Mitä hyötyä on koiran kanssa leikkimisestä?

Koirasi rupeaa arvostamaan sinua mukavan toiminnan tarjoajana, kun se innostuu leluista ja kanssasi leikkimisestä. Saalisviettiin perustuva motivointi on myös yleisesti ottaen tehokkaampaa kuin pelkillä makupaloilla kouluttaminen. Kun koira on erittäin innostunut leikkimisestä, se jaksaa työskennellä pitkäänkin saadakseen palkinnoksi rakastamansa lelun ja leikkihetken. 

Arkielämää ajatellen saalisvietin ohjaaminen sallittuun puuhaan voi ehkäistä kiellettyjen kohteiden jahtaamista. Monella koiralla on suuri saalisvietti ja siten tarve käyttää tätä osaa itsestään. Ellei sitä suunnata oikeille urille, se voi purkautua ongelmakäyttäytymisenä eli esim. pyöräilijöiden ja rullaluistelijoiden jahtaamisena. Kun koiralle pennusta pitäen opetetaan, mitä se saa saalistaa, sen ei tarvitse yrittää saalistaa kiellettyjä kohteita. 

Edellä mainittujen positiivisten asioiden lisäksi leikkiminen ja lelun itselle voittaminen usein vahvistaa koiran itseluottamusta. Arka koira voi selviytyä pelottavasta tilanteesta saalisleikin ansiosta. Leikkiessään se ei ehdi ajatella pelottavaa asiaa ja muutamien toistojen jälkeen sille alkaa muodostua uusi, positiivinen mielleyhtymä ennen pelottavan asian yhteyteen. 


Leikkimisen aloittaminen

Valitse kaksi lelua. Suosittelen aloittamaan pehmeillä leluilla, esim. punotut narulelut ovat hyviä. Samoin erilaiset narupallot, motivointipatukat, pehmolelut jne. sopivat tarkoitukseen. Pääasia, että lelu ei ole koiralle vaaraksi (ts. koira ei voi niellä lelua tai siitä irtoavia osia) ja sekä sinä, että koirasi saatte lelusta otteen samanaikaisesti. 

Herätä koirasi kiinnostus leluun vetämällä lelua koirasta poispäin (saaliseläin ei koskaan juokse saalistajaa kohti) nopein liikkein. Mieti miten pieni saaliseläin, kuten hiiri tai myyrä liikkuu ja yritä jäljitellä samankaltaista liikettä. Kun koirasi kiinnostuu lelusta, kehu sitä. Jos koirasi syöksyy heti kiinni leluun, anna sen vetää lelua pois sinulta (mene lelun mukana, ihan kuin koirasi olisi sinua vahvempi) ja päästä irti. On hyvin tärkeää, että koira saa etenkin aluksi voittaa aina lelun itselleen, jotta leikki on sille mielekästä. Sinun ei tarvitse pelätä, että koirasi alkaisi tämän vuoksi kyseenalaistaa paikkaansa laumassa (kuten saatat toisista paikoista kuulla tai lukea), koska leikkiessä mitkään arvojärjestyssäännöt eivät päde koirienkaan kesken, vaan johtaja koira voi maata selällään ja alempiarvoinen purra sitä kaulasta. Samoin on myös ihmisten leikkiessä koiriensa kanssa. 


Kahden lelun leikki

Kun koirasi voittaa sinulta lelun, se saattaa yksilöstä riippuen sännätä karkuun palkinto suussaan, jäädä maahan pureskelemaan lelua, keksiä jotain muuta tai tarjota lelua sinulle heti uudestaan. Viimeisin vaihtoehto on tietenkin se kaikkein toivotuin, mutta myös harvinaisin ilman opettamista. Oletetaan, että koirasi säntää lelun kanssa muutaman metrin päähän sinusta. Älä lähde perään! Kutsu sen sijaan koiraasi ja näytä, että sinulla on toinen lelu taskussasi ja lähde sitten peruuttamaan poispäin koirastasi. Ellei se vieläkään tule luoksesi, jää yksin leikkimään lelun kanssa ja yritä näin kiinnittää koirasi huomio. Kun koirasi lähtee tulemaan luoksesi (oli sillä sitten lelu suussa tai ei) kehu kunnolla ja vedä lelua maata pitkin edessäsi. Anna koiran jälleen tarttua uudelleen leluun ja voittaa se itselleen. Jatka samaan malliin joko yhdellä ja samalla lelulla (jos koirasi tuo sitä sinulle) tai kahdella lelulla. Aluksi muutama toisto riittää. 

Leikkimisen ei koskaan tulisi jatkua niin pitkään, että koirasi kyllästyy siihen. Kun koirasi on edelleen leikkimisestä innoissaan, tarjoa sille makupalaa ja pyydä se irrottamaan lelusta. Laita sen jälkeen lelut pois ja sano koiralle, että leikki loppui. Jos koirasi on edelleen hyvin innoissaan, voit ottaa sitä pannasta kiinni ja puhua sille rauhoittavasti, että saat sen rauhoittumaan. Tämä rauhoittuminen leikkimisen on yhtä tärkeää kuin itse leikkiminen. 


Irti –käsky

Oleellista leikkimisen kannalta on, että koira osaa irrottaa lelun, kun sitä siltä pyydetään. Pääasia on, ettet koskaan yritä saada lelua pois koiralta vetämällä lelusta. Tällöin koira kuvittelee, että vetoleikki jatkuu edelleen ja se yrittää kahta kovemmin vetää lelua kanssasi. Ota sen sijaan koiraasi kiinni pannasta tai aseta kätesi sen kaulalle, puhu sille rauhoittavasti ja silittele sitä. Kun se on hieman rauhoittunut, laita kätesi sen leuan alle ja sano reippaalla, miellyttävällä äänensävyllä ”irti”. Jos koirasi päästää irti lelusta, kehu heti ja heitä lelu poispäin koirasta, että se saa ottaa sen heti uudelleen. ”Irti” –käskyn pitäisi olla koiralle aina miellyttävä ja tarkoittaa sitä, että se saa lelun pian takaisin. Sinä vain lainaat lelua sekunnin ajan. Kun koira on oppinut, että se voi hyvillä mielin luovuttaa lelun sinulle hetkeksi, voit alkaa silloin tällöin pidentää aikaa ja pyytää koiraa esimerkiksi istumaan ensin ja heittää / houkutella se uudelleen leikkiin vasta tämän jälkeen.


Leikkimisen perusperiaatteita: 

-         Koiralle pitää tulla mielikuva, että on paljon hauskempaa leikkiä lelulla yhdessä omistajan kanssa kuin yksinään.
-         Ideaalitilanteessa koira tulee heti tarjoamaan sinulle lelua uudelleen voitettuaan sen itselleen.
-         Alkuharjoitukset voidaan tehdä hihnassa tai pitkässä liinassa, jos on pelkona, että koira karkaa lelun saadessaan. 
-         Irrotusharjoituksia voidaan tehdä myös ennen varsinaista leikkimistä, jos halutaan ehkäistä koiran lelun omimista.





Kuinka leikkiä koiran kanssa
Leikit hallinnassa, koira hallinnassa
kirjoittanut Carol Byrnes

Se, millaisia leikkejä leikit ja miten, vaikuttaa suoraan koirasi käytökseen. Monien aikuisten koirien ongelmakäytös juontaa juurensa leikkeihin, joita niiden kanssa leikittiin pentuna. Rohkaisevatko teidän leikkinne pentuasi tarttumaan, puremaan tai ajamaan takaa?


Älä kiihdytä koiraa liikaa - vältä kilpailemista palkinnosta.

Vältä kaikkea toimintaa jota voi erehtyä luulemaan haasteeksi tai härnäämiseksi. Älä heilu ja pompi. Vältä karkuun juoksemista lelun kanssa, kiusoittelemasta koiraa lelulla ennenkuin heität sen, lelun kampeamista väkisin koiran suusta hetkellisen vetoleikin jälkeen ja lelun piilottelemista selän takana ettei koira saisi sitä. Nämä leikit voimistavat dominoivaa, pomottelevaa käytöstä. Ne voivat olla hyviä keinoja houkutella arkaa koiraa leikkimään, mutta niitä pitäisi välttää hyvin motivoituneen, itsevarman koiran kanssa. Koira, joka tykkää leikkiä tällaisia leikkejä perheen aikuisten kanssa, ei voi mitenkään tietää, ettei kyseessä ole sama leikki kun viisivuotias pitää voileipäänsä päänsä yläpuolella. Vetoleikit ovat vain ärsyttäviä kun puhtaat pyykit revitään pyykkinarulta - vaarallisia niistä tulee kun aikuinen koira leikkii niitä ohiajavan pyöräilijän tai juoksevan lapsen kanssa.


Koirallasi on kahdenlaisia leluja:

Rauhoittavia leluja - puruleluja: niitä jotka koiran pitäisi valita kenkiesi tai kalustuksesi sijasta. Interaktiivisia leluja - palloja, vinkuleluja, vetoleluja: niitä joilla se leikkii sinun kanssasi.


Sinä et ole lelu.

Älä käytä kehoasi tai vaatteitasi minkään leikin osana. Varmin keino kertoa koirallesi että olet saman pentueen jäsen tai alempi laumanjäsen on käyttäytyä sellaisen tavoin. Sinä et ole koira. Älä laskeudu kontallesi ja murise koirallesi tai leiki tyrkkimis- ja painimisleikkejä, jotka kannustavat puremiseen.


Käytä ääntäsi tehokkaasti.

Korkeat kiljaisut saavat sinut kuulostamaan vinkulelulta - haavoittuneelta eläimeltä - mikä tuo esiin saalistajan koirassasi. Vinkuminen saa sinut kuulostamaan toiselta pennulta - leikkikaverilta, ei laumanjohtajalta. Lapsilla ja naisilla on usein eniten taipumusta tuottaa korkeita ääniä. "Ei-i-i-i! Lo-o-opeta-a! Äiti-i-i!" Jos annat käskyn tai toruja, käytä ääntäsi tehokkaasti. Alenna ääntäsi, ole rauhallinen ja asiallinen. Käske, älä pyydä. Anna ohjeita. Lopeta tuo, tee näin.


Käytä elekieltä äänen lisäksi.

Jos koirasi ei ota sinua vakavasti, seiso niin että olet koiraa korkeampi. Katso koiraa alaspäin kun annat käskyn. Jos koira yrittää varastaa sinulta jotain, oli se sitten sen lempilelu tai pihvisi, käytä elekieltä ja ääntä tehdäksesi selväksi ettei koiralla ole mitään mahdollisuuksia. Älä kilju, älä kisko esinettä pois tai nosta sitä pääsi yläpuolelle; tämä rohkaisee takaa-ajoon. Liiku koiraa kohti, paina esine lähelle vartaloasi ja katso koiraa silmiin. Madalla ääntäsi.


Voittaja vie pokaalin.

Hallitse pääsyä interaktiivisien lelujen luokse. Vinkulelut, pallot, frisbeet, vetolelut pidetään poissa koiran ulottuvilta, ei lattialla. Sinä valitset lelun. Sinä päätät milloin leikki alkaa, mitkä ovat säännöt ja miten leikki loppuu. Koiran ei saisi koskaan antaa lähteä leikin loputtua lelun kanssa. Se on sinun lelusi ja sinä annat koiran leikkiä sen kanssa kun sinä haluat.

Sinä määräät säännöt.

Noutoleikeillä voi opettaa kontrollia. Aloita lyhyillä heitoilla koira hihnassa. Sisällytä Istu tai Maahan ja Paikalla joka leikkiin. "Istu - hyvin istuu!" "Paikalla." (heitä lelu) "Nouda!" "Tuo tänne!" "Istu." "Irti." Lelun tuominen ja irrottaminen ovat hyvin tärkeitä. Koiran pitäisi päästää irti lelusta. Älä anna koiran aloittaa karkuunjuoksu- tai vetoleikkejä lelun kanssa. Lopeta leikki kun koiralla on vielä hauskaa, ei silloin kun koira itse haluaa lopettaa. Ota lelu: "Irti." (Voit vaihtaa sen makupalaan.) Sano "OK, riittää, hyvä leikki!" Laita lelu näkyville muutamaksi minuutiksi. Koira ei saa koskea siihen sen jälkeen kun olet sanonut, että leikki on loppu. Kun koira on sopeutunut ajatukseen ettei se saa lelua, laita lelu hiljaa pois odottamaan seuraavaa leikkikertaa. Älä koskaan anna koiran tuoda sinulle leluja tai haukkua sinulle vaatien että sinä leikit sen leikkejä.



KIVA-team ry:n Tunne koirasi 

Leikkiminen jäljittelee usein erilaisia metsästyskäytöksen osia. Koiralle heitetään leluja ja se juoksee niiden perään saalistaen. Nameja tai esineitä voidaan piilottaa, jolloin hauva etsii niitä hajuaistinsa avulla. Taisteluleikki ja lelun rikkominen liittyvät metsästyskaavan loppuosaan, jossa petoeläin tappaa ja paloittelee saaliinsa.
Koiran valitsema leikkimistapa kertoo sekä sen luonteesta, että usein myös oppimishistoriasta. Usein omistaja leikkii koiransa kanssa niitä leikkejä, jotka ovat koiran mieleen, ja joita se tarjoaa ohjaajalleen. Leikissä näkyy koiran rotutyyppi: terrierit ja taistelukoirat haluavat eritoten leikkiä vetoleikkejä, ja paimenet jahtaavat mieluusti palloa. Koiran jo osaamien asioiden vahvistamisesta ei varsinaisesti yleensä ole haittaa, mutta kannattaa kokeilla myös muita tapoja leikkiä. Leikkimistä voi opettaa kuten mitä tahansa temppuja tai tottelevaisuusliikkeitä.
KIVA-team ry:n Tunne koirasi -kursseilla ruotsalainen David Selin käyttää kehittämäänsä Y-akselia koiran eri taipumusten ja luonteen kartoittamiseen. Y-kirjaimessa on kolme eri sivua: yhteistyö, vastarinta ja itse. Luonnetyypit eivät itsessään ole huonoja tai hyviä. Y-akselin tehtävä on kertoa omistajalle minkälaisia ominaisuuksia omalla koiralla on ja siten antaa tilaisuuden miettiä mitä koiran luonteessa voisi puolestaan kehittää ja parantaa. Koiralla, jolla on monipuolisesti ominaisuuksia joka akselilta, on hyvät valmiudet eri asioihin. Jos taas koira on hyvin vahva yhteistyö-akselilla, eikä sillä ole juurikaan vastarintaa tai itse-ominaisuuksia, ei ole ihmekään, ettei se halua jäädä yksin tai leikkiä taisteluleikkejä. Leikki on yksi mahdollisuus kehittää puuttuvia ominaisuuksia.

Yhteistyö-leikit
Yhteistyötä ja vahvaa suhdetta omistajaan tarvitaan aina, olipa koira sitten harrastus-, kisa-, tai työkäytössä tai toimittamassa sohvachampionin virkaa. Koiran rotutyypistä ja käyttötarpeesta riippuu, millainen määrä yhteistyötä on tarpeen. Monissa lajeissa vaaditaan hyvää yhteistyön ja itsenäisyyden tasapainoa: hyvän paimen- tai pelastuskoiran tulee kyetä toimimaan kaukanakin ohjaajasta ja käyttää luontaisia taipumuksiaan sekä opittuja taitojaan, ja olla silti ohjattavissa. Ajo- tai vinttikoira puolestaan ei metsästystilanteessa juurikaan tarvitse ihmistä mihinkään. Tällaisten koirien luontainen yhteistyöhalu ei välttämättä ole kovinkaan suuri, joten on hyvä vahvistaa niiden kiinnostusta ohjaajansa kanssa toimimiseen.
Noutaminen ja erilaiset esineleikit ovat hyviä yhteistyön rakentamisessa. Koiran, jolla ei ole minkäänlaista esinekiinnostusta, voi opettaa tarttumaan esineeseen naksuttimen avulla positiivisesti vahvistaen. Aluksi kannattaa käyttää esinettä, joka voi edes jossain määrin kiinnostaa koiraa: ontto putkimainen lelu tai vanha sukka, joka on täytetty nameilla, aidosta lampaan- tai kaninkarvasta tehty dummy tai motivaatiopatukka tai muu vastaava. Nameilla täytetty lelu sopii koirille, joiden kiinnostusta lelua kohtaan täytyy vahvistaa ruuan avulla. Tällöin esimerkiksi lelun heiton jälkeen koiran juostessa lelulle ohjaaja kiirehtii perään, ja palkitsee koiran antamalla herkun lelun sisältä. Vähitellen kriteeriä nostetaan niin, että koiran täytyy vaikkapa nostaa lelu suuhunsa saadakseen sitten palkkionsa.

Kahden pallon leikki
Kahden pallon leikissä vahvistetaan ohjaajaan suuntautuvaa liikettä. Se sopii erityisesti koirille, jotka ovat kiinnostuneita esineistä, mutta eivät halua tuoda niitä ohjaajalleen. Leikki vaatii kaksi tai mielellään kolme aivan samanlaista lelua. Pallot ovat usein halvimpia vaihtoehtoja, mutta mitkä tahansa muutkin lelut käyvät. Koiran voi pitää alkuvaiheessa pitkässä liinassa, jos on riski, että se lähtee esineen saatuaan karkuun.
Aluksi pallo heitetään poispäin ohjaajasta, ja annetaan koiran juosta pallon perään. Heti kun koira kääntyy pallo suussaan kohti omistajaa, heitetään sille uusi pallo – mutta nyt ohjaajan taakse! Tällä heitolla hyödynnetään palkkion suuntaa koulutuksessa: palkinnoksi siitä, että koira kääntyy kohti ohjaajaa esine suussaan, heitetään toinen pallo, joka tavallaan pakottaa koiran ohjaajan suuntaan.
Kun koira lähtee juoksemaan toisen heiton suuntaan, se jossain vaiheessa todennäköisesti pudottaa ensimmäisen pallon. Omistaja ottaa tämän pallon itselleen, ja kääntyy samalla ollen jälleen kasvot kohti koiraa. Ohjaaja heittää kädessään olevan pallon jälleen taaksensa siinä vaiheessa, kun koira on nostanut suuhunsa toisen pallon ja kääntynyt kohti ihmistä.
Parin heittokerran jälkeen nostetaan kriteeriä niin, ettei enää riitäkään, että koira vain kääntyy ohjaajaa kohti esineen kanssa, vaan vaaditaan, että se liikkuu myös häntä kohti hieman. Kriteeriä nostetaan heitto heitolta.
Todennäköisesti koira alkaa pian pudottaa palloa suustaan uuden heiton toivossa. Kun koira irrottaa pallosta, sanotaan ”irti” eli annetaan eläimen tarjoamalle käytökselle nimi.

Posteljoonileikki
Hauska ja hyödyllinenkin leikki on opettaa koira viemään tavaroita ihmiseltä toiselle. Koska tässä leikissä esineet eivät liiku itsestään eikä niitä heitetä, ei omistushaluinenkaan koira välttämättä yritä lähteä karkuun lelun kanssa. Koira ja ohjaaja asettautuvat aluksi toisiaan vastapäätä kuten luoksetulo harjoittelussa. Koiran voi jättää käskyn alle paikoilleen, tai jos se ei vielä sellaista osaa, pyytää avustajaa pitelemään koiraa. Lelu tai muu käytettävä esine jätetään maahan koiran ja ohjaajan puoliväliin. Alkuvaiheessa etäisyys voi olla hyvinkin lyhyt, 2-4 metriä on aivan hyvä.
Omistaja kutsuu koiraa. Jos koiralla on hyvin vauhdikas ja vahva luoksetulo, ei kannata käyttää mitään tuttua luoksetulo vihjettä, sillä se saattaa nostaa koiran vauhdin niin korkeaksi, ettei se edes huomaa lelua. Parempi vain kutsua koiraa nimeltä tai vaikkapa viheltää; tarvittaessa koiralle voi vain vaikkapa antaa ”vapaa” vihjeen paikallaolon lopettamiseksi. Mikäli koira osaa jo noutaa, voi paikallaolon kumota noudon vihjesanalla.
Koiran lähtiessä liikkumaan kohti ohjaajaa toivotaan, että se tarttuu esineeseen. Jos näin käy, kehutaan koiraa reilusti ja lähdetään liikkumaan taaksepäin. Jos koira on epävarma, kannattaa liikkua vain vähän ja peruuttaen niin, että katsekontakti koiraan säilyy. Koiran saapuessa ohjaajansa luo palkitaan eläin sen haluamalla tavalla: jos esine sopii leikkimiseen, voidaan sillä leikkiä, mikäli koira haluaa. Jos koiralle parempi palkinto on nami, käytetään sitä.
Jos koira nostaa lelun, mutta ei ole halukas kantamaan sitä, edetään vähitellen kuten kahden pallon leikissä. Koiran nostaessa ja lähtiessä liikkumaan lelu suussaan kohti ohjaajaa, palkitaan se ennen esineen pudottamista heittämällä palkkionami tai toinen lelu ohjaajan taakse (mieluiten ohjaajan jalkojen välistä). Tällä vahvistetaan haluttua toimintaa eli lelun kantamista; palkkion suunta tehostaa ohjaajaa kohti suuntautuvaa toimintaa. Vähitellen palkkion heittämiskohtaa siirretään niin, että koiran on tultava lähemmäksi ja lähemmäksi ohjaajaa; lopulta palkkio annetaankin kädestä, kun koira on jo aivan lähellä.
Mikäli koira ei kiinnostu esineestä lainkaan, voi kokeilla, auttaisiko pieni kilpailu: ohjaaja lähtee samaan aikaan koiran kanssa ryntäämään kohti lelua ja nappaa sen itselleen lähtien juoksemaan esineen kanssa. Koiran saavuttaessa ohjaajan voi hän leikkiä esineellä koiran kanssa hetken. Parin toiston jälkeen kokeillaan, onko kilpailuasetelma saanut koiran kiinnostumaan esineestä. Jollei, kannattaa vahvistaa esinekiinnostusta naksuttimen avulla opettaen.
Kun koira osaa tuoda lelun ohjaajalleen, aletaan käyttää toista henkilöä. Ohjaaja jää koiransa kanssa toiselle puolelle ja avustaja menee heitä vastapäätä. Harjoitus toistetaan taas samalla tavalla eli lelu jätetään heidän väliinsä. Avustaja kutsuu koiraa.
 Koiran osatessa nostaa ja viedä lelu puolimatkasta avustajalle, vaikeutetaan harjoitusta niin, että välimatka pitenee. Nyt ohjaaja antaa lelun koiralle ja pyytää tätä viemään sen avustajalle. Avustaja voi vielä auttaa kutsumalla koiraa. Harjoituksen sujuessa liike nimetään, ja vähitellen avustaja voi mennä yhä kauemmaksi ja myös näkymättömiin. Käytettäessä useita eri avustajia tulee koiralle opettaa erikseen kaikkien tarvittavien henkilöiden nimet. Vaihtoehtoisesti avustaja pyytää aina koiraa luokseen ja tällä tavoin kerrotaan, kenestä on kulloinkin kyse.
Mikäli koiralta toivotaan jokin tietty luovutustapa, kuten lelun antaminen ohjaajan käteen, työstetään tämä erikseen esimerkiksi naksuttimen avulla. Jos halutaan koiran kykenevän viemään myös sen mielestä vähemmän mielenkiintoisia tai mukavia esineitä, kannattaa näiden nostamista ja kantamista harjoitella myös erikseen.

Vastarintaa
Vastarinnasta nauttiva koira pitää vetoleikeistä, takaa-ajoista ja kaikenlaisesta kilpailemisesta. Koiran vetoleikkihaluja voi rakentaa vähitellen, jos oma lemmikki ei pidä esineestä taistelemista arvolleen sopivana. Vastarinta on monesti koiran moottori: sen avulla se jaksaa työskennellä pitkään ja periksiantamattomasti, vaikka olosuhteet eivät olisikaan otolliset. Vastarinnan avulla voidaan myös tehostaa koiran itsehillintää.
Hyviä vetoleikkiesineitä ovat jo aiemmin mainitut aidosta karvasta tehdyt motivaatiopatukat tai vastaavat litteähköt esineet, tai vaikkapa fleecestä solmitut letit. Paras esine on hieman joustava, jolloin se tekee leikkimisen miellyttäväksi molemmille osapuolille.
Aluksi epävarmaa koiraa kannustetaan ylipäänsä tarttumaan esineeseen. Tätä voidaan tarvittaessa harjoitella myös naksuttimen avulla erikseen. Esine innostaa koiraa koskemaan, kun se liikkuu. Ohjaajan kannattaa liikutella lelua saaliinomaisesti koirasta poispäin nopein, nykivin liikkein. Jos esine itsessään ei ole sopivan mallinen sen helppoon liikutteluun maata pitkin, kannattaa siihen sitoa naru. Heti, kun koira reagoi leluun ja lähtee katsomaan sitä tai koskee siihen, kehutaan koiraa vuolaasti ja se voidaan myös palkita makupalalla. Makupalalla palkitseminen, olettaen että koira pitää nameista, vahvistaa palkkiota edeltävää toimintaa. Koira oppii, että sen leikittyä lelulla se saa herkun, ja samalla itse leikkiminen muuttuu koiran mielessä mukavammaksi.
Koiran kiinnostuksen lisäämiseksi voidaan myös käyttää avustajaa pitelemässä koiraa paikoillaan sillä välin, kun ohjaaja ensin juoksee esineen kanssa poispäin ja sitten alkaa leikitellä lelulla edellä mainituin tavoin. Kun koira alkaa innostua tilanteesta, päästetään se irti.
Kun koira tarttuu leluun, pyritään jatkamaan leikkiliikettä: lelu liikkuu edestakaisin vasemmalta oikealle ja päinvastoin sekä eteenpäin, poispäin koirasta. Liike on nyt aluksi pehmeää eikä kovin voimakasta, jottei koira päästäisi irti. Koiran otteen parantuessa vauhtia voidaan lisätä. Koiralle mukavin asento on pitää pää selkälinjan jatkeena, joten ohjaajan tulee tarvittaessa olla polvet reilusti koukussa, jottei nosta lelua liian ylös. Ohjaajan kannattaa kääntää ylävartaloaan vähän poispäin, ja välttää katsomasta suoraan koiraan. Koiran ylle ei saa kumartua.
Leikki lopetetaan siinä vaiheessa, kun koira vielä pitää esineestä kiinni. Eläin palkitaan jälleen tavalla, josta se pitää: esine voidaan heittää poispäin, jos koira pitää noutamisesta tai lelun perässä juoksemisesta. Ohjaaja voi myös lähteä jahtaamaan koiraa, jos tämä on sen mielestä hauskaa. Alkuvaiheessa annetaan aina koiran voittaa leikki, eli leikkiesine jää koiralle.
Koira, joka on innokas leikkimään vetoleikkejä, ei varsinaisesti tarvitse enempää vahvistusta lempilajissaan. Leikin varjolla voi kuitenkin harjoitella itsehillintää ja kontrollia sekä vireystilan hallintaa. Koiran kanssa leikitään hetki taisteluleikkiä; aluksi lyhyt, 5-15 sekunnin leikkisessio riittää. Leikki keskeytetään ottamalla koiralta lelu pois. Lelu laitetaan piiloon esimerkiksi treeniliivin taskuun tai takin sisälle, ja koira pyritään rauhoittamaan. Kun koira on rauhallinen, aloitetaan leikki uudelleen. Vähitellen leikkiosuuden pituutta voidaan lisätä. Mitä kauemmin on leikitty, sen kiihkeämpi koira todennäköisesti on ja sitä vaikeampi sen on rauhoittua. Tämän vuoksi käytetään aluksi vain hyvin lyhyitä leikkihetkiä, eikä koiraa pidä kiihdyttää lisää esimerkiksi koskemalla sitä leikin aikana.

Ihan itse
Liiallisen itsenäisyyden lisäksi voi koira olla myös riippuvainen omistajastaan. Etenkin yksinolo-ongelmista kärsivät koirat voivat hyötyä leikeistä, joissa koira joutuu itsekseen selviytymään eteen tulevista ongelmista. Tällaisia leikkejä ovat esimerkiksi ruuanhankintaan liittyvien puuhalelujen kuten Kongien ja aktivointipallojen kanssa touhuaminen. Nämä leikit ovat myös omiaan lisäämään koiran turhautumisensietoa ja ne voidaankin siksi osittain lukea myös vastarintaan. Puuhalelujen kanssa tulee muistaa vahvistetiheys, kuten missä tahansa uuden asian opettelussa: alkuvaiheessa koiran tulee saada vahviste noin 3-4 sekunnin välein, jotta sen mielenkiinto säilyy. Tarvittaessa ohjaaja voi auttaa palkitsemalla koiraa laittamalla namipalan lelun lähettyville, mikäli koiran oma toiminta ei muuten tuota vahvisteita riittävän tiheästi.
Puiset ja muoviset älylelut puolestaan ovat enemmän yhteistyö-akselin leikkejä, sillä ne yleensä vaativat ohjaajalta melko suurta osallistumista eikä koira pysty pelaamaan niillä itse. Näilläkin leikittäessä on syytä muista riittävä vahvistetiheys alkuun!
Itsenäisiä leikkejä ovat esimerkiksi jotkin jahtaamisleikit. Ohjaaja tai avustaja vetää vaikkapa pitkään naruun sidottua lelua, jonka koira sitten ottaa kiinni. Tällaista leikkiä on helppo käyttää palkkiona koulutuksessa. Keskeistä on muistaa, että saalis liikkuu aina koirasta poispäin. Jos koira pitää taistelemisesta, voidaan lelulla leikkiä taisteluleikkiä kiinnisaamisen jälkeen. Leluun sidotusta narusta on sekin hyöty, että leikkikalu on helpompi saada koiralta pois. Turhien resurssiristiriitojen välttämiseksi on hyvä tehdä lelusta vaihtokauppa vaikkapa herkullisen namin avulla leikin lopuksi.
Saalisleikkiin sopivat lähes kaikenlaiset lelut, kunhan koira vain itse pitää niistä. Usein epäsäännöllisesti pomppiva epäkesko lelu tai naruun sidottu aitoa tai tekoturkista oleva karvalelu kiinnostavat koiraa tavallista tennispalloa enemmän. Pehmeästä kumista valmistettu frisbee mahdollistaa sekä kiinnioton että tapporavistuksen. Frisbeetä heitettäessä ole kuitenkin huolellinen: koiraa ei kannata kannustaa hyppäämään suoraan ylöspäin, vaan lelun on parempi lentää matalalla. Muutoin koira voi loukata itsensä tullessaan alas esimerkiksi vain toiselle takajalalleen.
Saaliin jahtaamista ei luonnossa tapahdu kovin usein, joten nykykoirallekaan ei sen kaltaista toimintaa ole hyvä järjestää jatkuvasti. Saalistustilanteessa erittyy runsaasti stressihormoneja, joiden poistuminen kehosta voi viedä useitakin päiviä. Jatkuva stressi voi altistaa koiraa sairauksille. Osa koirista myös väsyy saalistusleikkiin nopeasti, vaikka antautuisivatkin tilanteeseen täysillä. Tällaisissa tapauksissa leikkiä ei kannata tehdä kuin ehkä pari kertaa peräkkäin, ettei koira kyllästy.
Vähemmän kuormittavaa, mutta niin ikään metsästykseen liittyvää leikkiä ovat erilaiset etsimisleikit kuten namien, lelujen tai perheenjäsenten etsiminen ilma- tai maavainulla. Etsimisleikit voivat olla joko yhteistyötä tai itsenäisyyttä lisääviä riippuen siitä, miten leikki käytännössä toteutetaan ja kuinka suuri rooli ohjaajalla leikissä on.

Leikki palkkiona
Monet koirat arvostavat leikkiä tai lelua palkintona ja niiden avulla voidaankin usein saada vauhdikkaampi suoritus kuin pelkällä namilla palkiten. Kuten koulutus muutenkin, pitäisi lelunkin käyttöä kuitenkin suunnitella etukäteen.
Huolellinen luopumisen opettaminen tehostaa palkinnon oikeaa käyttöä. Liian usein näkee omistajien houkuttelevan lelulla silloin, kun koira tekee suoritustaan huonosti tai laiskasti. Kun koira tehostaa toimintaansa, ohjaaja laittaa lelun takaisin taskuun. Koiran vinkkelistä ohjaaja käytti juuri negatiivista rankaisua eli hän poisti palkinnon mahdollisuuden silloin, kun koira teki oikein. Lisäksi houkuttelun aloittaminen eli houkutinesineen tai makupalan esiin tuominen koiran tehdessä väärin, voi tehostaa tätä väärin tekemistä.
Kun koira osaa luopua lelusta, voidaan lelua käyttää takapalkkana tai targetina. Molemmissa malleissa lelun tulee olla koiran mielestä itsessään mielenkiintoinen. Jos taas koira edellyttää, että lelu liikkuu ollakseen kiintoisa, täytyy ohjaajan käyttää heittoa tai narussa vedettävää lelua. Se, mistä palkkio milloinkin tulee tai missä se on, riippuu koulutuksesta. Palkkion suunnan tulee aina olla sellainen, että se tukee opetettavaa asiaa. Jos koira ei saa edetä, palkkio on tai tulee koiran taakse. Jos taas halutaan vahvistaa eteenpäin suuntautuvaa liikettä, täytyy palkkion ilmestyä koiran eteen eläimen liikkuessa – ja mieluusti vielä niin, että palkkio itsessään liikkuu. Liike vahvistaa liikettä.
Palkkiona käytettävän leikin tulee olla riittävän pitkä. Nopea parin sekunnin vetoleikki jättää usein koiralle niin sanotusti kierrokset päälle. Se voi joskus olla hyvä asia, mutta hyvin motivoituneen ja vilkkaan koiran tilanteessa on usein parempi saada koira purkamaan energiaansa leikkiin ja rauhoittumaan sen kautta. Tällöin vetoleikki tai ohjaajan jahtaamiseksi tuleminen on liian kiihdyttävää. Parempi olisi antaa koiran purkaa itseään vaikkapa juoksemalla edestakaisin lelu suussaan. Harjoittelu lopetettaessa koiran on hyvä antaa kantaa lelunsa autolle tai pois treenikentältä.








Esineen nostaminen naksuttimen avulla opettaen
Muista ottaa esine esille vasta, kun olet muuten valmis harjoittelemaan (namit ovat esillä, naksutin on kädessä, koira on innokkaana lähettyvillä). Muista myös panna esine piiloon heti, kun koulutussessiosi loppuu tai pidät taukoa.
Esine otetaan esiin ja sitä joko pidetään paikoillaan lähellä koiran päätä ohjaajan vartalosta selvästi erillään, tai esine laitetaan maahan. Heti kun koira katsoo tai kurottaa kohti esinettä, naksutetaan ja palkitaan. Palkkio on hyvä antaa esimerkiksi ohjaajan sivulla olevaan ruokakuppiin. Kuppiin palkkaamisen idea on se, että koira joutuu silloin liikkumaan pois päin esineestä. Tällöin on helpompi erottaa koska uusi yritys alkaa, kun koira on sen aloittaessaan vähän kauempana kohteesta.
Mikäli koiran kanssa ei ole koskaan aiemmin tehty mitään kohdeharjoittelua (kosketuskeppi tai -alusta tms) tai jos esine on koiran mielestä vastenmielinen, kannattaa palkkio antaa etenkin ensimmäisillä toistoilla esineen päältä tai muuten sen välittömästä läheisyydestä. Tällä tehostetaan koiran kiinnostusta lelua kohtaan. Kun toiminta alkaa vakiintua, voi tällaistakin koiraa alkaa palkita erilliseen kuppiin.
Vähitellen kriteeriä nostetaan niin, että koiran pitää koskea kuonollaan esineeseen saadakseen palkkionsa. Kriteeriä nostettaessa tulee muistaa, että tehtävää pitää vaikeuttaa riittävän nopeasti, jotta koira saadaan tarjoamaan enemmän (uutta, lisää) käytöstä. Kun eläin tekee harjoituksen kahdesti peräkkäin onnistuen 80 prosenttisesti, on aika vaikeuttaa tehtävää.
Seuraavaksi koiran tulee ottaa esine suuhunsa. Useimmille se on helpompaa, jos ohjaaja itse pitää esineen päästä kiinni koiran kuonon tasolla. Ihmisen avustaessa osa lelun painosta jakautuu omistajan käteen, jolloin tavara ei tunnu niin painavalta koiran suussa. Vähitellen ihminen vähentää osuuttaan ja antaa koiran pitää itse koko esinettä. Tämän jälkeen lelua siirretään alemmaksi ja alemmaksi ja lopulta koira joutuu nostamaan sen itse lattialta esimerkiksi ohjaajan käteen.

Lähteet:
Kokko, Cajander ja Nummisalo. Oma koira. Tammi 2000
KIVA-team ry:n Tunne koirasi -kurssimateriaali