Pennun sosiaalistaminen
Pennun sosiaalistamisen kriittisin vaihe on 4 viikkoisesta 16 viikkoiseksi. Tuona aikana kehittyy 80% pennun aivoista. Pennun halu tutkia ympäristöä on korkeimmillaan 5 viikon iässä, jonka jälkeen uteliaisuus alkaa laskea. Samaan aikaan alkaa vaikuttaa vastakkainen taipumus eli varuillaan olo, pyrkimys välttää uusia ärsykkeitä. Sosiaalistaminen on syytä aloittaa mahdollisimman pian kriittisen ajanjakson alussa, sillä myöhemmin aloitettuna se ei toimi yhtä tehokkaasti. Jos suurin osa ajasta on menetetty, sitä on 16 viikon iän jälkeen erittäin vaikea, jopa mahdotonta ottaa kiinni.
Koiran elämän tasapainoisuuden kannalta on ratkaisevaa, mitä noiden kolmen kuukauden aikana tapahtuu. Tärkeämpää kuin istumisen ja maahanmenon opettaminen on se, että pentu tutustuu kaikkiin tai edes suurimpaan osaan niistä asioista, joita sen tulee myöhemmin mahdollisesti kohdata. Tuona aikana koetut tapahtumat, niin hyvät kuin huonotkin, painuvat syvälle pennun mieleen. Yksikin traumaattinen kokemus saattaa tehdä pysyvää vahinkoa ja jälkeä voi olla vaikea korjata. Uusiin asioihin tutustuttaessa kokemusten pitäisi siis olla pennun mielestä positiivisia. Kaikki koirarodut vaativat sosiaalistamista, mutta rotukohtaisia erojakin on. Vahvaluonteinen vartiointiin taipuvainen koira tarvitsee todennäköisesti enemmän sosiaalistamista kuin rauhallinen ja lähtökohtaisesti ystävällismielinen seurakoira.
Huolellinen sosiaalistaminen on paras palvelus, jonka kasvattaja voi koiralle ja sen tulevalle omistajalle tehdä. Sosiaalistamisen pohjustamisen voi aloittaa jo runsaalla vastasyntyneiden koskettelulla ja rauhallisella käsittelyllä. Toden teolla sosiaalistamista voi harjoittaa 3 viikkoisten pentujen kanssa, viiden viikon iässä on jo kiire, silloinhan tutkimishalu pennuilla alkaa jo laskea. Pentulaatikon paikka on tilassa, jossa ärsykkeitä on riittävästi. Keskellä kotia kasvavat pennut tottuvat arkielämän ääniin, mikä on olennainen osa niiden kehittymistä. Kodissa kuuluu päivittäin lukemattomia ääniä, joita pennun on hyvä kuulla alusta alkaen, ensin ehkä kauempaa, myöhemmin ihan vierestä. Myös näköärsykkeet ovat tärkeitä sekä erilaiset esineet niin lattialla, seinillä kuin katossakin. Se, miten pennut ärsykkeisiin suhtautuvat, riippuu pitkälti emon reaktioista, sillä pennut ottavat käyttäytymisessään mallia emältään. Siksi pentujen teettäminen aralla ja hermostuneella koiralla on kyseenalaista, sillä emä tartuttaa helposti hermostuneisuuden pentuihinsa sekä käytöksellään että maitoon erittyvän adrenaliinin kautta.
Pennut tarvitsevat riittävästi yksilöllistä huomiota. Pelkkä puntarille nostaminen kerran päivässä ei riitä. Jokaista pentua pitäisi nostaa, kosketella ja kantaa yksitellen riittävän usein, jotta ne tottuvat ihmiseen. Parasta on jos pennut tapaavat useita vieraita ihmisiä. Pennut ovat alusta asti yksilöitä ja niiden luonteissa on eroja. Jos kasvattaja huomaa joukossa arempia pentuja, niihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Ne tarvitsevat enemmän totuttelua ihmisen läheisyyteen kuin reippaammat pennut.
Kasvattajalla on mahdollisuus opettaa pennuille perusteita elämää varten. 4-7 viikkoiset pennut oppivat nopeasti ja alkuopetuksesta on suuri hyöty pennunostajalle. Luoksetulon alkeet syntyvät jos kasvattaja ruokaa antaessaan kutsuu samalla pentuja luokseen aina samalla sanalla. Hyvällä säällä samaa voi harjoitella ulkonakin, mikä on suuri askel kohti saman asian oppimista eri ympäristössä. Mitä enemmän kasvattaja ehtii esitellä pennuille erilaisia asioita, kynsienleikkauksesta autolla matkusteluun, sitä paremmin pentu omaksuu uusia asioita jatkossakin. Vaikka kasvattaja olisi tehnyt sosiaalistamista paljonkin, pennuissa on aina yksilökohtaisia eroja. Toiset voivat kaikesta huolimatta olla arempia. Ympäristön vaikutus ei selitä aivan kaikkea pennun käyttäytymisessä.
Luovutuksen yhteydessä kasvattajan on hyvä kertoa pennun uusille omistajille, mitä pentu on nähnyt ja kokenut. Pennun ostajan on jatkettava ahkerasti kasvattajan aloittamaa sosiaalistamisohjelmaa. Pentu tarvitsee uusia kokemuksia päivittäin, ei pelkästään viikonloppuisin. Suunnittele lähiseudulta pari reittiä, jotka käyt läpi mahdollisimman usein. Valitse reitit niin, että matkalla tulee vastaan asioita, joihin koiran pitää tottua. Yhdellä lenkillä ohitetaan päiväkoti, lähikauppa ja koirapuisto. Toisella lenkillä katsellaan vilkasta risteystä ja ihmisiä. Kolmanteen voisi sisältyä bussi/ratikka/juna matka. Neljännellä kerralla voisi mennä ulos kaupungista tai vastaavasti maalla asuva koira menee kaupunkiin. Kun ihmetyksen aiheet tulevat usein vastaan, pentu tottuu niihin ja ei pidä niitä erikoisina. Pennun elämä ei tietenkään saa olla liian levotonta. Jännittävien asioiden välissä pitää aina liikkua rauhallisimmilla seuduilla, jotta pentu saa nuuskia ja tutkia paikkoja. Sosiaalistamisen yhteydessä on hyvä käyttää palkkiota runsaasti. Pennut ovat yleensä ahneita. Varsinkin jos oppimisretkelle lähdetään tyhjällä vatsalla, makupalat toimivat hyvin. Näin uusille asioille saadaan pennun mieletä positiivinen merkitys. Tautien vaara on Suomessa pieni. Sosiaalistamista ei voi lykätä 4 kuukauden ikään, sillä siitä tulee mahdollisesti myöhemmin ongelmia. Suomessa lopetetaan huomattavasti enemmän koiria käytösongelmien kuin kulkutautien takia.
Kun pentu kohtaa uuden asian, lue merkkejä, miten pentu suhtautuu siihen. Pienen pennun murina voi kuulostaa hassulta, mutta mieti, millaiselta sama käytös vaikuttaa aikuisella koiralla. Esimerkiksi muriseminen ja pakittaminen ei ole aikuisella koiralla enää toivottu piirre. Yksikin kerta muodostuu nopeasti säännölliseksi käytöstavaksi, mikäli pentu saa vahvistusta tavoilleen.
Älä siis silittele ja kannusta pelkäävää pentua, vaan anna sen tutustua pelon kohteeseen omaa tahtiaan. Jos pennulla on taipumusta arkuuteen, epäluuloisuuteen, sen kanssa on tehtävä entistä enemmän huolellista työtä. Mikäli pentu on luonteeltaan hyvin reipas ja avoin, ei suurin huolenaihe ole välttämättä pennun rohkeus. Varsinkin jos rotu on helposti syttyvää ja kiihkeää sorttia, tärkeämpää on kehittää koiralle neutraalia suhtautumista eri asioihin. Paimennusviettisille tai saalistusintoisille koirille voi olla elintärkeää opettaa alusta asti, että autot ja juoksijat eivät ole paimennettavia tai metsästettäviä kohteita, vaan niihin on suhtauduttava rauhallisesti. Huomioi siis rodun tyypilliset piirteet ja mieti, miten mahdollisia ongelmatilanteita pennun kanssa voi ehkäistä ennakolta. Kriittisenä aikana ei tarvitse oppia kaikkea valmiiksi asti. Silloin luodaan pohja, jotta pennulla on myöhemminkin valmiudet oppia asioita. Omaksumisen taito säilyy myöhemminkin, kunhan alussa on virikkeitä ollut riittävästi. Sosiaalistamista jatketaan pennun ehdoilla, kunnes on päästy toivottuun lopputulokseen.
Pennun olisi hyvä tottua seuraaviin asioihin:
VIERAAT ihmiset: miehet, naiset, lapset, vauvat ja vanhukset
OHIKULKIJAT: pyörätuolilla/rollaatorilla kulkijat, hattuja käyttävät, huppupäiset, sateenvarjon kanssa kulkijat,tummaihoiset, sauvojen/kävelykepin kanssa kulkijat ja lastenvaunuja työntävät ihmiset.
VIERAAT KOIRAT: isot, pienet, pennut, vanhat, urokset, nartut, mustat, valkoiset…
MUUT ELÄIMET: kissat, kanit, hevoset, lehmät…
LIIKENNE: autot, bussit, junat sekä niissä matkustaminen, moottoripyörät, polkupyörät, juoksijat, rullaluistelijat, rullalautailijat hiihtäjät, sauvakävelijät…
KODIN ÄÄNET: puhelin, vatkain, imuri, vasara, hiustenkuivaaja, astiat…
ALUSTAT: asfaltti, metsä, pururata, hiekkatie, nurmikko, laatta…
PAIKAT: raput/rappukäytävät, hissi, portaat, häkki, kylpyhuone…
HOITOTOIMET: kynsien leikkaus, korvien ja silmien puhdistus sekä tassujen kuivaus, harjaus…
YKSINOLO: yksin kotona/autossa oleminen, portin taakse eristäminen…
Panta, hihna, valjaat, takki, juoksuhousut…
Tämä poimittu Koulutusneuvoja Tommy Wirênin artikkeleista.
Koiran elämän tasapainoisuuden kannalta on ratkaisevaa, mitä noiden kolmen kuukauden aikana tapahtuu. Tärkeämpää kuin istumisen ja maahanmenon opettaminen on se, että pentu tutustuu kaikkiin tai edes suurimpaan osaan niistä asioista, joita sen tulee myöhemmin mahdollisesti kohdata. Tuona aikana koetut tapahtumat, niin hyvät kuin huonotkin, painuvat syvälle pennun mieleen. Yksikin traumaattinen kokemus saattaa tehdä pysyvää vahinkoa ja jälkeä voi olla vaikea korjata. Uusiin asioihin tutustuttaessa kokemusten pitäisi siis olla pennun mielestä positiivisia. Kaikki koirarodut vaativat sosiaalistamista, mutta rotukohtaisia erojakin on. Vahvaluonteinen vartiointiin taipuvainen koira tarvitsee todennäköisesti enemmän sosiaalistamista kuin rauhallinen ja lähtökohtaisesti ystävällismielinen seurakoira.
Huolellinen sosiaalistaminen on paras palvelus, jonka kasvattaja voi koiralle ja sen tulevalle omistajalle tehdä. Sosiaalistamisen pohjustamisen voi aloittaa jo runsaalla vastasyntyneiden koskettelulla ja rauhallisella käsittelyllä. Toden teolla sosiaalistamista voi harjoittaa 3 viikkoisten pentujen kanssa, viiden viikon iässä on jo kiire, silloinhan tutkimishalu pennuilla alkaa jo laskea. Pentulaatikon paikka on tilassa, jossa ärsykkeitä on riittävästi. Keskellä kotia kasvavat pennut tottuvat arkielämän ääniin, mikä on olennainen osa niiden kehittymistä. Kodissa kuuluu päivittäin lukemattomia ääniä, joita pennun on hyvä kuulla alusta alkaen, ensin ehkä kauempaa, myöhemmin ihan vierestä. Myös näköärsykkeet ovat tärkeitä sekä erilaiset esineet niin lattialla, seinillä kuin katossakin. Se, miten pennut ärsykkeisiin suhtautuvat, riippuu pitkälti emon reaktioista, sillä pennut ottavat käyttäytymisessään mallia emältään. Siksi pentujen teettäminen aralla ja hermostuneella koiralla on kyseenalaista, sillä emä tartuttaa helposti hermostuneisuuden pentuihinsa sekä käytöksellään että maitoon erittyvän adrenaliinin kautta.
Pennut tarvitsevat riittävästi yksilöllistä huomiota. Pelkkä puntarille nostaminen kerran päivässä ei riitä. Jokaista pentua pitäisi nostaa, kosketella ja kantaa yksitellen riittävän usein, jotta ne tottuvat ihmiseen. Parasta on jos pennut tapaavat useita vieraita ihmisiä. Pennut ovat alusta asti yksilöitä ja niiden luonteissa on eroja. Jos kasvattaja huomaa joukossa arempia pentuja, niihin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Ne tarvitsevat enemmän totuttelua ihmisen läheisyyteen kuin reippaammat pennut.
Kasvattajalla on mahdollisuus opettaa pennuille perusteita elämää varten. 4-7 viikkoiset pennut oppivat nopeasti ja alkuopetuksesta on suuri hyöty pennunostajalle. Luoksetulon alkeet syntyvät jos kasvattaja ruokaa antaessaan kutsuu samalla pentuja luokseen aina samalla sanalla. Hyvällä säällä samaa voi harjoitella ulkonakin, mikä on suuri askel kohti saman asian oppimista eri ympäristössä. Mitä enemmän kasvattaja ehtii esitellä pennuille erilaisia asioita, kynsienleikkauksesta autolla matkusteluun, sitä paremmin pentu omaksuu uusia asioita jatkossakin. Vaikka kasvattaja olisi tehnyt sosiaalistamista paljonkin, pennuissa on aina yksilökohtaisia eroja. Toiset voivat kaikesta huolimatta olla arempia. Ympäristön vaikutus ei selitä aivan kaikkea pennun käyttäytymisessä.
Luovutuksen yhteydessä kasvattajan on hyvä kertoa pennun uusille omistajille, mitä pentu on nähnyt ja kokenut. Pennun ostajan on jatkettava ahkerasti kasvattajan aloittamaa sosiaalistamisohjelmaa. Pentu tarvitsee uusia kokemuksia päivittäin, ei pelkästään viikonloppuisin. Suunnittele lähiseudulta pari reittiä, jotka käyt läpi mahdollisimman usein. Valitse reitit niin, että matkalla tulee vastaan asioita, joihin koiran pitää tottua. Yhdellä lenkillä ohitetaan päiväkoti, lähikauppa ja koirapuisto. Toisella lenkillä katsellaan vilkasta risteystä ja ihmisiä. Kolmanteen voisi sisältyä bussi/ratikka/juna matka. Neljännellä kerralla voisi mennä ulos kaupungista tai vastaavasti maalla asuva koira menee kaupunkiin. Kun ihmetyksen aiheet tulevat usein vastaan, pentu tottuu niihin ja ei pidä niitä erikoisina. Pennun elämä ei tietenkään saa olla liian levotonta. Jännittävien asioiden välissä pitää aina liikkua rauhallisimmilla seuduilla, jotta pentu saa nuuskia ja tutkia paikkoja. Sosiaalistamisen yhteydessä on hyvä käyttää palkkiota runsaasti. Pennut ovat yleensä ahneita. Varsinkin jos oppimisretkelle lähdetään tyhjällä vatsalla, makupalat toimivat hyvin. Näin uusille asioille saadaan pennun mieletä positiivinen merkitys. Tautien vaara on Suomessa pieni. Sosiaalistamista ei voi lykätä 4 kuukauden ikään, sillä siitä tulee mahdollisesti myöhemmin ongelmia. Suomessa lopetetaan huomattavasti enemmän koiria käytösongelmien kuin kulkutautien takia.
Kun pentu kohtaa uuden asian, lue merkkejä, miten pentu suhtautuu siihen. Pienen pennun murina voi kuulostaa hassulta, mutta mieti, millaiselta sama käytös vaikuttaa aikuisella koiralla. Esimerkiksi muriseminen ja pakittaminen ei ole aikuisella koiralla enää toivottu piirre. Yksikin kerta muodostuu nopeasti säännölliseksi käytöstavaksi, mikäli pentu saa vahvistusta tavoilleen.
Pennun olisi hyvä tottua seuraaviin asioihin:
VIERAAT ihmiset: miehet, naiset, lapset, vauvat ja vanhukset
OHIKULKIJAT: pyörätuolilla/rollaatorilla kulkijat, hattuja käyttävät, huppupäiset, sateenvarjon kanssa kulkijat,tummaihoiset, sauvojen/kävelykepin kanssa kulkijat ja lastenvaunuja työntävät ihmiset.
VIERAAT KOIRAT: isot, pienet, pennut, vanhat, urokset, nartut, mustat, valkoiset…
MUUT ELÄIMET: kissat, kanit, hevoset, lehmät…
LIIKENNE: autot, bussit, junat sekä niissä matkustaminen, moottoripyörät, polkupyörät, juoksijat, rullaluistelijat, rullalautailijat hiihtäjät, sauvakävelijät…
KODIN ÄÄNET: puhelin, vatkain, imuri, vasara, hiustenkuivaaja, astiat…
ALUSTAT: asfaltti, metsä, pururata, hiekkatie, nurmikko, laatta…
PAIKAT: raput/rappukäytävät, hissi, portaat, häkki, kylpyhuone…
HOITOTOIMET: kynsien leikkaus, korvien ja silmien puhdistus sekä tassujen kuivaus, harjaus…
YKSINOLO: yksin kotona/autossa oleminen, portin taakse eristäminen…
Panta, hihna, valjaat, takki, juoksuhousut…
Tämä poimittu Koulutusneuvoja Tommy Wirênin artikkeleista.
